Hyvästi hyssyttely - nykypäivän kirjasto on kohtaamisten paikka

Julkaistu: 10.09.2012

Kirjastoissa ei enää tarvitse olla hiljaa ja kuiskailla. Tänä päivänä yhä useampi kirjasto on kokoontumisten ja tapahtumien keskipiste, jossa ääntä saa syntyä. Muuttuneet käyttötavat vaativat paljon tilojen akustiikalta. Seinäjoen uudessa kirjastossa hyvä ääniympäristö syntyi kekseliäästi, ja akustiikka käy käsi kädessä arkkitehtuurin kanssa.

Seinäjoen uusi kirjasto kohosi arkkitehtuurisesti merkittävän Aaltokeskuksen välittömään läheisyyteen. Kirjastotoimintaan tarvittiin lisätilaa eikä Alvar Aallon suunnittelemaa vanhaa kirjastoa ollut järkevä laajentaa. Arkkitehdin näkökulmasta uudisrakennuksen lähtökohta, suojeltu ja arvokas Aaltokeskuksen ympäristö ja varsin rajallinen tila, oli positiivinen haaste.

– Uuden rakennuksen tuli sopeutua ympäristöön, mutta ei alistua. Meille oli selvää, että rakennuksen on oltava tämän päivän arkkitehtuurin ilmentymä, kertoo Asmo Jaaksi suunnittelukilpailun voittaneesta JKMM Arkkitehdeistä.

– Uudelle kirjastolle varattu alue oli varsin pieni, mutta tilatarpeet suuret. Rakennusvolyymia mallinnettiin käytettävissä olevaan tilaan ja huomattiin, että yhdessä osassa rakennus olisi liian iso. Ratkaisu löytyi kolmeen massaan jakamisesta. Uusi kirjasto saikin valmistuttuaan nimen Apila sen kolmilehtisen muodon mukaan.

Yhteistyöllä luovia ratkaisuja

Aallon pyrkimyksenä oli aikoinaan luoda kaupunkikeskuksista kokoontumisen paikkoja, ja sama filosofia jatkuu nyt uudessa kirjastossa. Sen sydän on oleskelutilana ja tapahtumien paikkana toimiva laaja lukuportaikko. Lisäksi löytyy leikkitila lapsille, oleilutilaa nuorille, monitoimisali AV-laitteineen ja musiikinkuunteluhuone.

Ääniympäristön kannalta Seinäjoen kirjastossa on akustisesti vaikeita pintoja – betonia ja lasia. Avarat tilat koviin pintoihin yhdistettyinä pistivät suunnittelijoiden osaamisen koetukselle. Akustiikkasuunnitteluun kumppaniksi otettiin Akukon.

– Akustiikka huomioitiin hyvässä vaiheessa. Teimme akustiikkamallinnuksen ja laskelmat, kuinka paljon ja minne äänenvaimennusta tarvitaan, Akukonin suunnittelija Sara Vehviläinen tiivistää.

Tekemisessä oli vahva yhteen hiileen puhaltamisen henki ja arkkitehdin visio toimi ohjenuorana kaikessa.

– Mietimme yhdessä luovia ratkaisuja, miten hyvä ääniympäristö toteutetaan arkkitehtuuria kunnioittaen. Se onnistui, sillä kaikilla oli sama päämäärä, toimivan ympäristön luominen.

 

Hyvästi hyssyttely - nykypäivän kirjasto on kohtaamisten paikka
Hyvästi hyssyttely - nykypäivän kirjasto on kohtaamisten paikka
Hyvästi hyssyttely - nykypäivän kirjasto on kohtaamisten paikka
Hyvästi hyssyttely - nykypäivän kirjasto on kohtaamisten paikka
Hyvästi hyssyttely - nykypäivän kirjasto on kohtaamisten paikka

Akustiikka kietoutui arkkitehtuuriin

Monipuoliset akustiikkaratkaisut mahdollistivat äänenvaimennuksen upottamisen osaksi arkkitehtuuria ja sisustusta. Näyttävin esimerkki tästä syntyi lukusalin kattoon. Holvikaton betonivaluun upotettiin koko kattopinnan kokoinen kuvio, johon tuli akustiikkavillaa ja päälle Decocoatruiskutus. Aimo Katajamäen suunnittelema kattofresko toimii taiteena ja ääntävaimentavana pintana.

Sama kekseliäisyys jatkuu kirjastossa kauttaaltaan. Kirjahyllyissä on takalevynä Ecophonin 20 millimetrin Super G -akustiikkalevy, joka on verhoiltu kankaalla. Näin kirjahyllyt toimivat osaltaan äänen vaimentajina silloinkin, kun niissä ei ole kirjoja.

Seinillä ja katoissa akustiikkavilla piiloutuu koivurimaseinämien taakse. Yhteensä akustoivaa puurimaelementtiä on Seinäjoen kirjastossa 700 neliötä. Suurin yhtenäinen seinämä löytyy lukusalista.

– Puurimaseinät muodostavat hienon kokonaisuuden, sillä ne kulkevat toisiinsa yhtyvänä nauhana läpi koko kirjaston, kertoo Mika Toivonen puurimaelementit toteuttaneesta Jami-Rakennus Oy:stä.

Myös asiakaspalvelupisteessä katto ja tiskin seinämä ovat samaa rimaseinää.

– Vastaanottotiski aukeaa toiselta puolelta korkeaan kirjastosaliin ja toisella puolella lehtien lukutilaan. Tiskin luo ei saa syntyä hälyä, jotta siinä on hyvä työskennellä, Vehviläinen painottaa.

Betonia ja panoraamaa

Kirjastorakennuksen runko on betonia ja sisätilat huomattavan avarat. Koko kirjastokokonaisuus avautuu nähtäväksi yhdellä silmäyksellä.

– Halusimme avaraa panoraamanäkymää, jota eivät katkaise pystyrakenteet. Tilojen avaruutta lisää kirjastosalin korkea lasiseinä, Asmo Jaaksi kuvailee.

Sisätiloihin särmää tuo betonipinta, jota jätettiin mahdollisimman paljon näkyville. Betonin rouheutta tasapainottavat sisustusmateriaalien värit ja pehmeys. Myös sisustussuunnittelusta vastasi JKMM Arkkitehdit, mikä mahdollisti rakenteisiin integroituja ratkaisuja.

– Kellarikerroksen nuorten osaston istuinkolot syntyivät puolivahingossa. Alun perin seinän sisään oli tarkoitus tehdä kirjankuljetin vanhasta kirjastosta uuteen, ja sen takia seinän taakse jäi ikään kuin käyttämätöntä tilaa. Tämä tila päätettiin hyödyntää istuinkoloiksi. Loppujen lopuksi kirjankuljetinta ei tullut, mutta istuinkolot jäivät, sillä ne olivat jo muodostuneet merkittäväksi osaksi nuorten osaston suunnitelmaa, sisustusarkkitehti Päivi Meuronen kertoo.

Istuinkolot ovat osa läpi kirjaston kulkevaa teemaa erilaisista olemisen ja istumisen tavoista. Kävijälle kirjasto on elämys, jossa voi kulkea lastenosaston Piilomaasta Linnunradan käsikirjasta inspiraatiota saaneelle futuristiselle nuorten osastolle ja lopuksi istahtaa rentoutumaan kiikkustuoliin.

 

Hyvästi hyssyttely - nykypäivän kirjasto on kohtaamisten paikka
Hyvästi hyssyttely - nykypäivän kirjasto on kohtaamisten paikka
Hyvästi hyssyttely - nykypäivän kirjasto on kohtaamisten paikka
Hyvästi hyssyttely - nykypäivän kirjasto on kohtaamisten paikka
Hyvästi hyssyttely - nykypäivän kirjasto on kohtaamisten paikka
Hyvästi hyssyttely - nykypäivän kirjasto on kohtaamisten paikka
Hyvästi hyssyttely - nykypäivän kirjasto on kohtaamisten paikka
Hyvästi hyssyttely - nykypäivän kirjasto on kohtaamisten paikka

Avainsanat:

Kohteet,Akustiikka

Jaa artikkeli