Kelopuut värähtelevät metsän ääniä

Julkaistu: 20.01.2017Kirjoittaja: Johanna Salovaara/Ground CommunicationsKuvat: K. Ihalainen, K. Ilmolahti

Kirsi Ihalaisen metsän eläinten äänillä soivat kelopuut ilahduttavat ja rentouttavat. Puun äänimaisemaa imitoiva installaatio vie mielen tilaan, jossa ei ole kiirettä tai stressiä.

Lapset juoksivat innoissaan halaamaan puita, kaksi vanhempaa rouvaa olivat hämmästyksestä jähmettyneitä.

Näin kertoo soivilla puutaideteoksilla suomalaisia ihastuttanut äänitaiteilija Kirsi Ihalainen ihmisten reaktioista Finnish Forest Frequencies -näyttelynsä teoksiin. Kelopuuta ja ääntä yhdistävä installaatio on tällä hetkellä Kuusamossa Hannu Hautalan luontokuvakeskuksessa. Näyttely on kolmessa vuodessa kiertänyt mm. Tokiossa, Helsinki-Vantaan lentokentällä sekä Yhdysvaltojen suurimassa taidekilpailussa, ArtPrize Eight -kisassa vuonna 2016.

Puuinstallaatio on koodattu toistamaan eri äänitaajuuksia sattumanvaraisessa ja ennustamattomassa järjestyksessä – kuten oikeassakin metsässä.

”Äänimaisema imitoi sitä maisemaa, jota puut ovat kuunnelleet vuosikymmenten ajan”, kertoo Ihalainen.

Ihalaisen toinen, Sounds of the Wild -soolonäyttely teoksiin oli joulukuussa 2016 esillä Galleria Huvilassa Helsingissä. Näyttelyn jokainen teos on omistettu yhdelle suomalaiselle perinne-eläimelle, jonka ääniä se soittaa: korpin, metson, teeren, karhun, majavan ja joutsenen. 

Kuvaaja: Kasperi Ilmolahti
Kuvaaja: Kirsi Ihalainen
Kuvaaja: Kirsi Ihalainen
Kuvaaja: Kirsi Ihalainen
Kuvaaja: Kirsi Ihalainen

Hyvinvoinnin lähteillä

Äänitaide on erikoinen taiteen laji, joka tuntuu resonoivan tämän aikakauden kiireisiin ihmisiin. Monella ei ole aikaa tai ymmärrystä raivata arjestaan tilaa rauhoittavan ääniympäristön luomiseen.

”Äänten erittäin voimakkaat vaikutukset hyvinvointiimme aliarvoidaan helposti. Tämä varmaan johtuu siitä, että äänet ovat aika abstrakteja, emmekä pysty näkemään niitä tai tarttumaan niihin”, pohtii Ihalainen.

Metsä ja sen äänet lisäävät tutkitusti ihmisen hyvinvointia. Vain muutaman minuutin aikana metsässä verenpaine laskee ja 20 minuutissa mieliala kohenee. Pidemmällä metsässä oleskelulla tarkkaavaisuus paranee ja elimistön puolustuskyky kohenee.

Ääni on subjektiivinen kokemus

Metsä menee myös tunteisiin, tietää Ihalainen.

”Jokaisella meistä on oma äänipankkimme, johon kertyy kuulemamme äänet ja ne tunteet, joita niihin liitämme. Heijastamme ääniä aiemmin kuulemaamme, ja sen mukana kokemiimme tapahtumiin, hyviin tai huonoihin.”

Koemme äänet siis oman subjektiivisen kokemuspohjamme kautta. Toisaalta tutkimusten perusteella ymmärrämme entistä paremmin, minkälaiset äänet yleisesti tuottavat hyvää oloa ja mielenrauhaa ihmisille.

”Luonnon äänet rentouttavat. Luonnon ääniä kuuntelemalla ikään kuin palaamme takaisin ympäristöön, jossa saamme rauhoittua suorittamatta ja kiirehtimättä”, Ihalainen sanoo.

Ääni ja taide kohtasivat

Ihalaisella on pitkä tausta äänten parissa työskentelystä. Kokemus äänitarkkailijan ja äänittäjän töistä teattereissa ja studioissa johdatti Ihalaisen Aalto-yliopiston Sound in New Media -maisteriopintoihin vuonna 2011. Vaivihkaa taide löysi pysyvän jalansijan Ihalaisen projekteista.

”Pystyin ihan uudella tavalla hyödyntämään osaamistani äänten parissa. Taiteen kautta sain venytettyä ääntä uusiin ulottuvuuksiin.”

Kaikki äänet eivät ole miellyttäviä, ja on paljon ääniä, joiden parissa ei haluaisi viettää aikaa. Mikä on äänitaiteilijan suhde epämieluisiin ääniin?

”Ei oikeastaan ole kauheasti ääniä, joista en pitäisi. Äänitän melkein kaikkea, jopa koneita ja laitteita, en siis ainoastaan metsän ääniä. Tietysti liian kovat äänet ihan fyysisestikin sattuvat. Kynsien raapiminen liitutaulua vasten – sitä en halua kuulla”, nauraa Ihalainen.

Entä lempiääni?

”Veden äänet, ja erityisesti vedenalaiset äänet. Niissä on jotain mystistä, eikä niitä pääse usein kuuntelemaan.”

Kuvaaja: Kirsi Ihalainen

Avainsanat:

Ajankohtaista

Jaa artikkeli