Vieraskynä: Jukka Rasa

Julkaistu: 10.11.2010Kirjoittaja: Jukka Rasa, erityisasiantuntija, arkkitehti Kuuloliitto ry

Hyvä ääniympäristö on ihmisoikeus

YK:n vammaisten henkilöiden ihmisoikeussopimuksen 9. artikla edellyttää, että vammaiset otetaan huomioon rakennettaessa yleisölle avoimia tiloja ja palveluita. Tämä tarkoittaa sitä, että tilat ovat helposti saavutettavissa eri tavalla liikkuville ja liikuntaesteisille, tilat ovat helposti hahmotettavissa rakenteidensa ja värityksensä puolesta mutta myös sitä, että tiloissa tapahtuva puheen välityksellä tapahtuva kommunikointi on mahdollista myös niille, jotka eivät kuule hyvin.

YK:n yleiskokous hyväksyi sopimuksen vuonna 2006 ja Suomi allekirjoitti sen 2007

Oiva Paloheimon runossa Auttamaton Pekka, Pekka ei osannut sanoa S-kirjainta, joten sokerista tuli tokeri ja isästä itä, mutta Pekka ei voinut auttaa sitä. Pekalla oli siis vaikeuksia saada viesti lähtemään selkeästi – siten, että kaikki äänteet on selvästi kuultavissa.

Minulla kuulovammaisena on vaikeuksia viestin vastaanottamisessa. Kuulokyvyssäni on vajetta etenkin korkeilla taajuuksilla.

Jotta saisimme puheesta selvää, tulee konsonanttien erottua muista äänistä, sekä viestin lähetys- kuin myös vastaanottopäässä. Osa konsonanteista sijaitsee puhealueen korkeilla taajuuksilla ja muutenkin konsonantit ovat hiljaisempia kuin vokaalit. Oma kuuloni sekoittaa helposti etenkin K-, P- ja T- kirjaimia jolloin puheen vastaanottamiseen tulee häiriöitä.

Jos siis joutuisin keskustelemaan runon 4-vuotiaan Pekan kanssa, voisi toiveikkaasti kuvitella, että Pekan lähettämän viestin epäselvyydet kumoutuisivat oman kuulokykyni vastaanoton heikkouksiin, mutta valitettavasti näin onnekkaasti asiat eivät valitettavasti ole. Häiriöt vain voimistavat toisiaan ja Pekan puheen kuuntelu olisi minulle todella haastavaa. (Näin todellakin on. Lasten korkealle taajuusalueelle sijoittuvasta puheesta minun on todella vaikea saada selvää.)

Kuuntelutapahtumassa on vielä kolmaskin tekijä, joka on kuunteluympäristö. Jos kuunteluympäristössä on häiriöitä – liikaa taustamelua tai kaikuisuutta – se sekoittaa puheen vastaanottoa entisestään. Hälyisät ja kaikuvat tilat ovat kuuntelun kannalta hankalimpia. Taustamelun sijoittuessa samalle taajuusalueelle kuin nämä tärkeät, puheesta selvän tekevät konsonantit, vie taustamelu viimeisenkin mahdollisuuden erotella äänteitä ja sanoja.

Pekka oppii kasvaessaan lausumaan S-kirjaimen ja puhumaan selkeästi. Minun kuulonvajettani voidaan kompensoida kuulolaitteilla ja muilla kuulemisen välineillä, vaikka ne eivät kuulokykyäni saa lähellekään hyvin kuulevia tovereitani.

Ympäristön hyväksi on sentään tehtävissä paljonkin

Suunniteltaessa ja rakennettaessa erilaisia tiloja tulee yhdeksi suunnittelun lähtökohdaksi ottaa myös akustiikan suunnittelu. Se on aivan yhtä tärkeää kuin pintamateriaalit, väritys ja muu visuaalisen ympäristön suunnittelu. Erilaisissa, eri käyttötarkoituksiin tarkoitetuissa tiloissa tulee myös akustiikka suunnitella tilassa tapahtuvan käytön mukaan. Puheviestinnän kannalta tärkeät tilat tulee vaimentaa riittävästi, jotta jälkikaiuntaaika saadaan riittävän lyhyeksi. Hyvin vaimennetussa tilassa myös taustaäänien vaikutus jää vähäisemmäksi.

Meille kuulovammaisille hyvä akustiikka – riittävän lyhyt jälkikaiunta-aika ja vähäinen taustamelun taso – ovat ensiarvoisen tärkeitä, mutta ääniteknisesti hyvin suunnitellussa ja toteutetussa tilassa kaikkien on hyvä ja helppo kuunnella.

Jos haluat kokeilla, millaista meidän kuulovammaisten on yrittää kuunnella puhuttua suomen kieltä, etsi jostain vironkielinen TV- tai radiolähetys ja kuuntele sitä jonkun aikaa (edellyttäen tietenkin, että et osaa viron kieltä). Viron kieli on niin lähellä Suomen kieltä, että puheen rytmi ja painotus on samankaltainen. Puheessa on tuttuja ja tutulta kuulostavia sanoja, mutta kokonaisuudesta ei saa mitään tolkkua. Samalta minusta tuntuu usein puhuttua suomea kuunnellessa.

Avainsanat:

Vieraskynä

Jaa artikkeli