Vieraskynä: Marko Kuuskorpi

Julkaistu: 11.09.2011Kirjoittaja: Marko Kuuskorpi, Piikkiön yhtenäiskoulun rehtori, joka tutkijan ominaisuudessa viimeistelee väitöskirjaansa tulevaisuuden oppimisympäristöistä.

Tulevaisuuden koulu uudistaa opetustilaa

Nykytutkimuksen valossa suomalaisen perusopetuksen luokkatilaan kohdistuu niin laadullisia kuin teknologisia muutospaineita, jotka yhdessä haastavat arkkitehdit, sisustussuunnittelijat ja käyttäjäkunnan yhdessä pohtimaan tulevaisuuden luokkahuoneratkaisuja. Niin opetusministeriön kuin opetushallituksen tulevaisuuden koulua koskevissa asiakirjoissa korostetaan mm. oppimisympäristöjen laajentumista, jolla viitataan virtuaalisen maailman mahdollisuuksien huomioimisen lisäksi myös ympäröivän yhteiskunnan kasvavan roolin tunnistamista oppimisprosessin osatekijänä. Opetusta ja oppimista ei enää nähdä koulun yksinoikeutena. Huomisen koulu tuleekin nähdä osana monimuotoista oppimisverkostoa, jossa korostuu opetusprosessin yhteisöllisyys ja joustavat opetusmenetelmät. Keskeiseksi kysymykseksi nouseekin, kuinka nykyinen luokkahuone opetustilana muuntuu tulevaisuuden odotuksiin?

Kehittyvä koulu

Muuttuneet pedagogiset menetelmät ja sosiaalisen media uudet ratkaisut yhdistettynä teknologian nopeaan kehittymiseen ovat havahduttaneet sekä opettajat että opetustilojen suunnittelijat hakemaan myös luokkatilalle vaihtoehtoisia ratkaisuja. Kun nykykoulun luokkahuone vielä mielletään helposti opettajajohtoisuutta suosivaksi pulpettijonojen rivistöksi, näkee tulevaisuuden tutkimus luokkahuoneen muunneltavana kokonaisuutena, jossa yhdistyy erilaiset tila- ja ryhmätyömahdollisuudet. Tulevaisuuden luokkahuoneen leimallisina ominaisuuksina nähdään muunneltavuuden lisäksi myös joustavuus, johon yhdistyy tietoteknisten ratkaisujen tehokas hyödyntäminen sekä helppo kalusteiden siirrettävyys. Kehityksen seurauksena luokkahuoneet eivät saa olla toistensa kopioita, vaan yleisopetustilojenkin tulee taipua yksilötyöskentelystä aina suuriin ryhmätyöprojekteihin.

Tulevaisuuden luokkasuunnittelun kehityssuuntia viitoittavat uudet perusopetuksen laatukriteerit, koulurakentamista koskevat rakennustapaohjeet sekä erilaiset opetustilaa koskevat standardit, jotka osaltaan ovat lisänneet keskustelua fyysisten oppimisympäristöjen uudistamistarpeesta. Nykykouluista tehdyt vertailututkimukset ja kehittämiskokeilut osoittavat koulurakentamisen ottaneen merkittäviä kehitysaskelia. Uusissa kouluissa mm. aula- ja kirjastotilat muuntuvat tarvittaessa opetus- ja mediateekkitiloiksi, mutta samalla perinteinen perusluokkahuoneratkaisu on pitänyt pintansa opetuksen sydämenä. Näin uudistamistoiminnan keskellä opetustilaan kohdistuvaan kehittämiseen tulee edelleen kiinnittää huomiota, sillä luokkatilan perusrakenne ei ole muuttunut merkittävästi viimeisen 200 vuoden aikana. Samalla monipuolistuvien ja yhteistoiminnallisuutta korostavien työmenetelmien aikana erityisesti opetustilan valaistus- ja ääniympäristön tulee uudistua.

Uudet oppimisprosessit haastavat koulun

Myös koulun ja opettajan näkökulmasta koulumaailman muutos on huomattu. Suomalainen peruskoulu elää melkoista murrosvaihetta, sillä joustavien perusopetuskokeilujen lisäksi uudistuvat erityisen tuen muodot muokkaavat koulun opetus- ja oppimisprosesseja. Odotukset oppilaskohtaisempien työtapojen huomioimisesta pakottavat opettajan pohtimaan opetuskäytänteitään ja rooliaan oppimisprosessissa. Samalla informaatioteknologian nopea kehitys avaa uusia oppimisympäristöjä, joita perinteisen luokkatilan avulla on ollut vaikea hyödyntää. Tämä on heijastunut oppimisympäristöjen suunnittelussa käyttäjien kasvaneina toiveina ja odotuksina opetustilaa kohtaan. Tiedon jakaminen, yhteisteisten kohteiden työstäminen ja vuorovaikutukselliset oppimisprosessit edellyttävät langattoman teknologian ja pari- ja ryhmätyömenetelmien lisääntyvää käyttöä, jolloin opetustilaankin kohdistuvat odotukset ovat yhä moninaisempia.

Opetustila käyttäjälle –opettajalle ja oppilaalle – annettuna tilakokonaisuutena ei tulevaisuuden koulua ja opetustiloja suunniteltaessa voi jatkossa olla suunnitteluprosessin lähtökohta. Ristiriita uudistuvien opetus- ja oppimisprosessien ja nykyisten opetustilaratkaisujen välillä luovat perustaa tarvelähtöiselle oppimisympäristöjen suunnittelulle, jossa loppukäyttäjän asettamat odotukset määrittelevät koulun ja sen opetustilojen suunnitteluperusteet. Tällainen prosessi edellyttää syvällisempää tilasuunnittelijoiden ja käyttäjien moniammatillista yhteistyötä, jossa koulun ja sitä ympäröivän yhteisön tarpeet kyetään konkretisoimaan luonteviksi tilaratkaisuiksi.

Tiivistäen tulevaisuuden koulu ja sen tilaratkaisut ovat eri käyttäjien, oppimisympäristöjen suunnittelijoiden ja rakennuksen tilaajan yhteistyön ja siinä onnistumisen summa. Mikäli yhteistyö ei ole onnistunut, tuloksena syntyy jo valmiiksi liian pieniä ja osin toimimattomia kouluratkaisuja, joista meillä Suomessakin on valitettavan paljon esimerkkejä. Parhaimmillaan onnistunut suunnittelu- ja rakentamisprosessi tuottavat oppimisympäristöjä, jotka samalla antavat mahdollisuuksia innovoivalle sekä koulun toimintakulttuuria uudistavalle tulevaisuuden oppimiselle.

Avainsanat:

Vieraskynä

Jaa artikkeli